Vielä nuorena oripoikana Apo leikki ja terririsoi mitä eteen vain joutui ja joutui. Tämä piirre ei ole vielä täysin kadonnut meidän komiasta oripojasta, vaan tätä leikkimistä tapatuu vielä pääosin tarhassa ja muiden orien seurassa. Tarhassa Apo retuuttaa tyhjää mustaa muoviämpäriä, joka on joskus ollut orin juoma-astia, vaan eipä ole enää :) Apollo, tai tutummalla nimellä kutsuttu Apo tai Appe, osaa käyttäytyä hoitotilanteiden tullen suhteellisen hyvin, kunhan vain kukaan ei harjaa sitä liian kovaa. Herkkähipiäinen ori ei todellakaan pidä kovasta käsittelystä, vaan tosi paikan tullen osaa puolustautua viholliselta miltä hyvänsä. Pehmeillä harjoilla harjattaessa mitään ongelmaa ei pitäisi tulla, mutta kovilla harjoilla aivan varmasti tulee. Ei ole mitään väliä, hoitaako oria käytävällä vai muualla - se osaa aina käyttäytyä hyvin. Tosin kiimaiset tammat saavat orin pään todella pyörälle, mutta muuten kaikki pitäisi mennä hyvin. Taluttaessa Apo saattaa välillä vähän rynniä tai muuten tuuppia taluttajaa. Menohaluja orilla on todella paljon, vaikka muille jakaa. Varusteiden laitto on aikas helppo toimenpide. Ori ottaa kuolaimet ihan hyvin suuhun, muttei jaksaisi odottaa remmien kiristystä. Ei pullistele satulavyön kanssa, ainakaan useasti. Apolla ratsastaminen voi olla joko todella hieno kokemus tai täydellinen fiasko - riippuen siitä millä tuulella ori on. Ori tarjoaa jännitystä ratsastajalleen useaankiin otteeseen tunnin aikana, eikä siltä voi säästyä kuin yhdellä tavalla, ratsastamalla oikein. Oikeisiin apuihin Apo reagoi toivotulla tavalla, mutta jos ne ovat hitusenkin liian voimakkaat, ratsastaja saa varautua pienoiseen pukkisarjaan tai kiitolaukkashow á la Apo. Kouluratsastukseen Apo suhtautuu ihan ok mielin, mutta esteistä se innostuu todella paljon. Varsinkin maastossa hyppääminen on Apon sydäntä lähellä, eikä se voi tietää parempaa kuin maastoesteiden hyppääminen. Siellä se ei juurikaan vedä minkäänlaista showta. Sukutaulu
|
